Based on the evidence of the calligraphy, the drawings, the vellum, and the pigments, Wilfrid Voynich estimated that the Manuscript was created in the late 13th century. The manuscript is small, seven by ten inches, but thick, nearly 235 pages. It is written in an unknown script of which there is no known other instance in the world. It is abundantly illustrated with awkward coloured drawings of:
- unidentified plants
- what seems to be herbal recipes
- tiny naked women frolicking in bathtubs connected by intricate plumbing looking more like anatomical parts than hydraulic contraptions
- mysterious charts in which some have seem astronomical objects seen through a telescope, some live cells seen through a microscope
- charts into which you may see a strange calendar of zodiacal signs, populated by tiny naked people in rubbish bins
No one really knows the origins of the manuscript. The experts believe it is European. They believe it was written between the 15th and 17th centuries.
There is no other example of the language in which the manual is written. It is an alphabetic script, but of an alphabet variously reckoned to have from nineteen to twenty-eight letters, none of which bear any relationship to any English or European letter system. The text has no apparent corrections. There is evidence for two different "languages" and more than one scribe, probably indicating an ambiguous coding scheme
Apparently, Voynich wanted to have the mysterious manuscript deciphered and provided photographic copies to a number of experts. However, despite the efforts of many well known cryptologists and scholars, the book remains unread. There are some claims of decipherment, but to date, none of these can be substantiated with a complete translation.
EDWARD HOPPER (1882-1967)
Hopperin taulu Nighthawks,1942 (The Arts Institute of Chigago). Tuossa kaupungissa on miljoona tarinaa, tämä on yksi niistä ja ne kaikki ovat tässä.
Edward Hopperin maalaus House by the Railroad, 1925 The Museum of Modern Artissa New Yourkissa on Norman Batesin talo. Hitchcockin on täytynyt nähdä maalaus.
Ellei niin eräiden visioiden universaalisuus uinuu niin pinnan alla että "neurastisuuteen asti herkät
sielut" pystyvät tunnistamaan samat hahmot mielessään ja visualisoimaan ne.
Hopperin talo on kuvattu ennen kuin oli Batesin motellin "kulta-aika" ja siis viimeinen hengenveto tapahtui.
Hopperin maalauksessa talo on jo synkälle tuntuva mutta silti kutsuu luokseen. Muitakin kuin kuolleita sieluja.
Ehkä tällaisen kuvan maalaaja oli ulkomaailmalle kuollut sielu, mutta työt ovat luotauksia siihen oudon aitouden ja hiljaisen hetken kaipuuseen, jonka äärelle niin harvoin tulee pysähdyttyä.
Näitä maisemia näkee auton ikkunasta joka päivä ja jatkuvasti, Niitä ei näe. Kuitenkin niiden imaginäärinen kuva jää ajatuksiin ja ne aikaansaavat tunteen. Niiden vilistäessä auton ikkunoissa on kuin olisi oikealla matkalla ei minnekään, koska ne ovat jonkun päätepisteitä ja jonkun tukikohtia. Niiden yllä leijuu hyvin paljon maailman henkeä.
Enemmän kuin Fifth Avenuella - ei kai kukaan tosissaan usko, että tiedän mistä edes puhun, kun en ole siellä käynyt.
Auto- tai junamatkan maisemiin kasvaneisiin taloihin tiivistyy olennaisemmin kaikki siitä millainen meidänkin elämämme on.
Se että elämä aina olisi kaukokuvassa komediaa ei täsmälleen ole niin.
Hopperin maisemissa elämä näyttäyttyy tragikoomisena ja mittakaavaa meidän omaa elämäämme, toiveitamme, kohtaloitamme, todellisuuttamme yhteen näkymään. Vaikkapa kuvaan. Koomisuus on pyrkimystemme konkretisoitumissa, niiden arkipäiväisyydessä. Ja traagisuus siinä että talot ovat tyhjiä, komeiksi ja kutsuviksi rakennettuja, mutta hengittävät vain sisäänpäin.
Siinäkö kaikki. Onhan se jotain mutta kun seutu on tyhjä. Rautatie sordiinosävyisenä tuo pilkahduksen jostain esiin. Maisema ei välttämättä ole matkan pää vaikka siltä näyttääkin. Maisema ei ole unelmien kelpoisuusmaisema, vaikkei siinä ole mitään selvästi osoitettavaa vikaa tai kauneutta sotkevaa yksityiskohtaa.
Rautatiellä matka jatkuu aina uudestaan ja uudestaan ja edelleen. Matka on se jankattu itseisarvo, joka on ainoa elävyyteen löydetty luonnonvakio. Matka on sinänsä päämäärä.
Kun katselee maalausta Early Sunday Morning,1930 (Whitney Museum of American Art, New York) on vaikea aistia muuta kuin sitä sunnuntaiaamun paljastavaa ahdistusta, joka on jokaisella aikaisella kadulla, kun kaikki luulevat että vapaapäivä on oodi vapaudelle ja hetken unohdukselle arjesta.
Milloin sunnuntaiaamu voi olla muuta kuin Hopperin näyttämä? Onnellisia ne jotka ...
"Tänään taivas on raskas kuin tieto ettei koskaan pääse satamaan
Ohut sade on tyhjä ... hetki tietää menneensä ohi" . Fernando Pessoa oli tietysti omien heteronyymiensa tyhjiin kalvama ja rikki raastettu runoilija. Hänen kirjoituksistaan Järjetön hetki kuvaa tahollaan sitä tuskan taiteilijan tai sivullisen "sateessa liikuvan harmaan hahmon" oloa, jonka yhteydessä mainitessani kvartaalitalouden ja yhteiskuntapolitiikan ilmiasun, tunnen raiskaavani niin raa'asti elämän todellisuuden olemusta, että tekosyyksi on keksittävä jotain.
"Ainoa ero hullun ja minun välillä on se että minä en ole hullu" .Toinen inhimillisten näkyjen toteuttaja ja niiden perässä juoksija. Dali.
Näemme samamanlaisia näkyjä, samat maisemat ja horisontit piirtyvät aivoihimme samanhahmoisina. Mutta siinä missä toinen näkee vihreä verson kasvavan asfaltin raosta seinän vierässä, joku toinen Darwinismin triumphin ja olemassaolon vinkin.
RAE ILKKA TYNKKYNEN
PAX ET BONUM
RAUHA JA HYVYYS
"KAKS KAKS JA KUUS
UUSI TILAISUUS"
EHDOKASNUMERO / SEURAKUNTANEUVOSTO: 22
EHDOKASNUMERO / KIRKKOVALTUUSTO: 6
ammatti: suunnittelija
koulutusala: tähtitiede, Helsingin yliopisto
ikä: 50 vuotta
srk: Oulunkylä, Helsinki
perhe: vaimo, poika 14 v, poika 12 v, tytär 6 v ja silkkiterrieri
Miksi seurakuntavaalit ovat täyttä roskaa?
Mitä sitten
-vaikka pienille ei olisi iltapäiväkerhoja - kyllä niitä joku järjestää, kaupunki
-vaikka lapsille ei olisi mitään kerhoja - ei meidänkään aikana ollut
-vaikka hädässä olevia ihmisiä ei auttettaisi - hoitakoon jokainen omat asiansa
-vanhojen ainoa keskustelukumppani olisikin käkikello, sehän osaa vastatakin
-vaikka seurakuntaan palkattaisiinkin partureita jumalanpalvelusten ajaksi jotta ihmiset saisivat ilmaisen pyhätukan kirkollisveroillaan - mitä diakoneilla kirkossa tekee?
-vaikka papit korvattaisiinkin sponsoriviittoihin pukeutuneilla stand-up pappisilla
-vaikka saarnojen tilalla olisikin sketsejä - nehän voisivat olla kirkollisia ja raamatullisia anekdootteja, eiköhän sieltäkin jotain löydy?
-vaikka iänikuisesta jumalanpalvelus-käsitteestä luovuttaisiin - parempi voisi olla itsensäpalvelu. Itseähän kirkkoon tullaan palvelemaan, poimimaan itse se mikä eniten ketäkin sattuu kiinnostamaan
-vaikka kirkon saliin rakennettaisiinkin eri osastoja: nuorille raamatun taistelujen pohjalta pelisaleja ja musiikkiosastoja joissa Lordia, Idolseja ja Jari Sillanpäätä voisi kuunnella virsiversioina ja laulaa mukana karaokea
-vaikka kirkonmenojen yhteydessä halukkaat voisivat kokata määräajassa parhaat annokset käyttäen viittä erilaista leipää (yksi olisi täysrukiinen, sekaleipä, ranskanleipä, tippaleipä ja ehtoollisleipä) ja kahta kalaa (Niilin ahventa ja geenilohta). Kirkon chef de cuisine olisi ylituomari
-vaikka kanttori soittelisikin vain top ten kappaleita - urut voisi säilyttää mutta kiertävänä tähtenä olisi Tarja Turunen
-vaikka kirkon seinillä ikivanhoina jököttävät tylsät maalaukset korvattaisiinkin iloisemmilla Nokian, Tallinkin tai Seiskan mainoksilla - pysyisivät ihmiset hereillä
-vaikka kirkon ristin paikalla olisikin keltain M-kirjain ja sunnuntaisin McAbrahamista saisi 50% alennuksen BigGodista - erämaassa kypsytettyjä sämpylöitä, välissä teuraskaritsasta jauhettuja pihvejä, upporasvassa paistettua mannaa ja Coca Aqua Vitae-mukin
Kaikki vaalikonevastaukseni ovat alimmaisena mutta kysymykset 7 ja 8 naispappeudesta ja homoseksuaalisen avioliiton kristillisestä siunaamisesta ovat aiheuttaneet erikseen kyselyjä. Aluksi perusteluja käsityksiini.
7. Kirkon on tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin ?
- kyllä
+ ei
Kommenttini:
Naispappeuden vastustajilla on oma ymmärryksensä ja kannattajilla omansa.
Ei ihmisyyden laajentaminen molempiin sukupuoliin Sanan ydintä kaada. Eikä edes horjuta. Joidenkin seurakuntien sisintä se saattaa myllerryttää, mutta onko sittenkään oikea tapa edistää yhteisyyttä ja sen kokemista, jos linnoittautuu jääräpäisesti oikeaksi uskomiinsa poteroihin.
Ehkä ympäröivän elämän vilpitön tarkkailu sittenkin voisi antaa vääristymättömämpiä vaikutelmia kuin kirjainkaihin näön kulman
Siis:
Kirkon ei ole tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin.
Onko tämä kannanotto naispappeutta vastaan?
Ei ole!
Vastustaja on eri puolella rintamalinjaa ja tulenjohtoasema määrittelee vihollisen koordinaatit.
Kysymys olettaa yksinkertaistuksia kaipaavassa maailmassamme, että ellet ole puolellamme olet meitä vastaan.
Kun esitän että kirkon ei ole tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin, tarkoitan sitä että kannatan kolmatta tietä: sovinnollinen eteneminen rauhan sitein.
Puristaisiko tiukennus vastustajien ajatukset noin vain puolustaviksi?
Audiatur et altera pars - kuultakoon myös toista osapuolta.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuosikatsaus toukokuu 2006:
”Julkisessa keskustelussa yleisin näkemys on ollut, että kirkon on tiukennettava suhtautumistaan naispappeuden vastustajiin.”
”Naispappeuden vastustus on vähentynyt, mutta vastustajien asenteet ovat jyrkentyneet. …Toisaalta myös ymmärrys naispappeuden vastustajia kohtaan vähenee.”
Juopa syvenee ja repulsio kasvaa. Kirkon ykseyttä ei edistetä eikä nopeammin saavuteta torjumalla toisinajattelevien näkökannat.
Kirkon sisälläkään tilanne ei ole yksiselitteinen.
Piispainkokouksen selonteko erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi on luettavissa esimerkiksi Crux -lehden 5/2006 numerossa.
”Kirkolliskokous hyväksyi vuonna 1986 pappisviran avaamisen naisille. … Virkakysymys on synnyttänyt joissakin seurakunnissa ongelmia ja ristiriitoja… Tästä syystä kirkon ykseyden vaaliminen on tullut entistä tärkeämmäksi… Piispainkokous korostaa, että erilaisista virkanäkemyksistä aiheutuvat ongelmat tulee ensisijaisesti hoitaa pastoraalisten keskustelujen ja piispallisen kaitsennan avulla.
Kirkko kunnioittaa naispappeuden torjujien vakaumusta ja arvostaa heidän sitoutumistaan kirkon perinteeseen. Toisaalta heiltä odotetaan sitä, että he tunnustavat kirkon naispappeuspäätöksen merkityksen ja sitovuuden kirkon elämässä.”
- puolesta
+ vastaan
Kommenttini:
Homoseksuaalien avioliiton kirkollinen siunaus olisi tänä päivänä liikaa käsityksiä laventamaan pyrkivä kannanotto kirkolta. Kristillisyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
Siis:
Aito kristillisyys hyväksyy homoseksuaalisuuden. Kirkollinen siunaus kuuluu kaikille!
Homoseksuaalien avioliiton kirkollisen siunauksen yhtäkkinen kanonisoiminen olisi yhteiskunnassa kuitenkin liian dramaattinen toimenpide.
Tutkitusti kirkon papeista ja kanttoreista yli puolet suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien kumppanien mahdollisuuteen saada rekisteröidylle parisuhteelle kirkollinen siunaus eikä voisi myöskään kuvitella olevansa toimittamassa työntekijänä tällaista siunausta (Akavan kirkolliset ammattiliitot AKIn jäsenkysely / Crux 5/2006 ).
Kuitenkin seksuaalivähemmistöihin - kuten homo, lesbo, biseksuaali - arvellaan kuuluvan 5 -15 % suomalaisista, sukupuolivähemmistöihin - esimerkiksi transvestiit ja transsukupuoliset -selvästi vähemmän.
Repiikö tämä jo kirkkoa? Natisuttaa? Saattaa tietysti johtaa kaoottisiin tremoloihin ja fraktaalikuvioihin. Nähtäväksi jää,
Kysymys on siis asenteista taas kerran. En minä halua tuomita ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.
Kysymys on myös kirkon ykseydestä. Homoseksuaalisen avioliiton kirkollisen siunauksen hyväksyminen jakaisi varmasti niin kirkon työntekijät kuin (kirkko)kansankin tiukasti eri leireihin. Tuttu asetelma - Vastustajat / Viholliset versus Puolustajat!
Homoseksuaalisuus on yhteiskunnallisena merkittävänä osana myös tulevaisuudessa määrittelemässä kirkkoa.
Mutta kun minä uskon e pluribus unum -mahdollisuuteen. Monesta yksi. Enkä puhu nyt Yhdysvalloista!
Pelkuruuttako on näin laveasti selitellä ja puolustella itseään? Pehmennellä.
Tulkittakoon miten vain, mutta kun muutenkin satun pitämään sumeasta logiikasta. Ja tietysti nanoteknologiasta:”there is plenty of room at the bottom.”
Sinne meidän tulee suunnata ykseytensä saavuttaneen kirkon työ, olkoon sitten vain likiarvoisesti ykseytensä saavuttanut.
Mutta vaikka pohjalla on paljon tilaa, sinne on mentävä joka päivä ja jatkuvasti. Siellä on kristillisen työn ydin ja kristillisen kirkon olemassaolon edellytykset. Kaikkien ihmisten.
”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys” (Ef.4:3)
Kaikki vaalikonevastaukseni:
1. Jos olisi tilaisuus lisätä varoja yhteen seurakunnan työmuotoon, minkä valitsisit?
+ diakonia
- lapset
- nuoriso
- nuoret aikuiset
- perheet
- tiedotus
- jumalanpalveluselämä
- kirkkomusiikki
- aikuiset
Kommentti:
Yhteiskunta sälyttää enevässä määrin sosiaalivastuuta seurakunnille.
Diakonia liittyy seurakunnan kaikkiin sosiaalisiin työmuotoihin, on sen ydintä.
Ihmisten hätä tuntuu ja näkyy eniten siinä, miten heidän ongelmiaan vähätellään yhteiskunnassa.
2. Jos olisi pakko vähentää varoja yhdestä työmuodosta, minkä valitsisit?
- diakonia
- lapset
- nuoriso
- nuoret aikuiset
- perheet
+ tiedotus
- jumalanpalveluselämä
- kirkkomusiikki
- aikuistyö
Kommentti:
Yhdessä nämä kaikki kuitenkin muodostavat sen yhden työn, joka on seurakunnan missio.
Eri työmuotojen erottelu on vain auttamisen eri tarkastelunäkökulmien rajaamista käytännön vaatimaksi järjestykseksi.
Sinänsä seurakuntatyöstä on mahdotonta leikata pois yhtä ulottuvuutta niin kuin auringon valosta on mahdotonta poistaa kokonaan yhtä väriä.
Valo on ja tulee aina olemaan valo sisältäen koko merkityksensä. Niin seurakuntatyökin.
Tilapäisesti joskus saattaa olla pakko muuttaa kokonaisuutta niin, että jokin osatekijä tavallaan vaimenee enemmän, ikään kuin osaksi taustasäteilyä.
Muutokset riippuvat kuitenkin aina hetken tilanteesta eivätkä voi olla absoluuttisia.
3. Jos seurakuntaasi olisi mahdollista palkata yksi työntekijä lisää, minkä palkkaisit?
- papin
- kanttorin
+ diakoniatyöntekijän
- nuorisonohjaajan
- lastenohjaajan
- vahtimestari-siivoojan
- seurakuntasihteerin
Kommentti:
Diakoniatyön tulee tarvittaessa tukea niin nuorisotyötä kuin lastentyötäkin ja se on joka tapauksessa olennaisesti perhe- ja vanhustyötä.
4. Jos seurakunnastasi olisi pakko vähentää yksi työntekijä, minkä vähentäisit?
- papin
- kanttorin
- diakoniatyöntekijän
- nuorisonohjaajan
- lastenohjaajan
+ vahtimestari-siivoojan
- seurakuntasihteerin
Kommentti:
”… Ai … jaaai poojaat. poojaat. Ei sotaa näin käydä …Eehei. Eheei. Ei tämmösestä sodasta tule niin mitään…”.
Vahtimestari-siivoojat ovat yhtä arvokkaita työntekijöitä kuin muutkin,
Yhden umpimähkäinen valitseminen on kuin mieletöntä sokkoammuntaa. Jos on pakko valita yksi vaihtoehto, vastaus ei heijasta todellisuutta. Itsevaltius, jota kysymyksenasettelu edellyttää, on tyranniutta. .
5. Mikä olisi mielestäsi paras tapa tasapainottaa seurakuntien taloutta?
- vähentää työntekijöitä
- luopua joistakin toimitiloista
+ yhdistää seurakuntia suuremmiksi
- lisätä leiri- ja kerhomaksuja
- periä pääsymaksuja seurakunnan tilaisuuksista
- korottaa kirkollisveroa
Kommentti:
Seurakuntien mahdollinen yhdistäminen on näistä ehdotuksista ainoa selvittämisen arvoinen vaihtoehto.
Työntekijöitä ei siis voida missään tapauksessa vähentää. Aistejakin tarvitaan kaikki viisi.
Toimitilojen karsinnan yleistäminen ei ole asiallista.
Leiri- ja kerhomaksujen lisääminen merkitsisi ensi askelta muuttaa seurakuntien perustyö liike-elämän toiminnan kaltaiseksi.
Samoin kuin seurakunnan tilaisuuksien maksullisuus - aneita on joskus kyllä yritetty myydä.
Kirkollisverojen korotukset eivät tasapainota seurakuntien taloutta, koska toimenpide itse asiassa keikauttaisi talouden. Kirkosta eroamisen kannattaminen ei ole minun periaatteitani.
6. Hyvä suomenkielisten seurakuntien lukumäärä Helsingissä olisi
- 1
- 8
- 18
+ 24
Kommentti:
Nykyisin Helsingissä suomalaisia seurakuntia on 24 ja ruotsinkielisiä 6.
Oikean määrän arpominen sokkona olisi itsensä korottamista kirkolliseksi diktaattoriksi. Tai ainakin lottoarvonnan viralliseksi valvojaksi. Enkä edes pidä lotosta.
7. Kirkon on tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin
- kyllä
+ ei
Kommentti:
Naispappeuden vastustajilla on oma ymmärryksensä ja kannattajilla omansa.
Ei ihmisyyden laajentaminen molempiin sukupuoliin Sanan ydintä kaada. Eikä edes horjuta.
Joidenkin seurakuntien sisintä se saattaa myllerryttää, mutta onko sittenkään oikea tapa edistää yhteisyyttä ja sen kokemista, jos linnoittautuu jääräpäisesti oikeaksi uskomiinsa poteroihin.
Ehkä ympäröivän elämän vilpitön tarkkailu sittenkin voisi antaa vääristymättömämpiä vaikutelmia kuin kirjainkaihin näön kulman.
8. Äänestäisitkö seurakuntaneuvoston jäsenenä homoseksuaalien avioliiton kirkollisen siunauksen puolesta vai vastaan jos kirkolliskokous esittäisi asiasta lausuntopyynnön seurakunnallesi?
- puolesta
+ vastaan
Kommentti:
Homoseksuaalien avioliiton kirkollinen siunaus olisi tänä päivänä liikaa käsityksiä laventamaan pyrkivä kannanotto kirkolta. Kristillisyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.
9. Tulisiko seurakunnan leirimaksujen olla kirkon jäsenille halvempia kuin kirkosta eronneille?
- kyllä
+ ei
Kommentti:
Ovimaksun vaatiminen on kristillisyydessä moraalitonta.
10. Kun luottamushenkilönä äänestää kirkolliskokousvaalissa, ääni kuuluu edustajan kautta kirkolliskokouksessa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Koetko tarpeelliseksi tätä kautta muuttaa kirkon linjauksia jossain seuraavista kirkolliskokouksen käsittelemistä asioista?
- kirkon oppi
- kirkon kannanotot
- kirkon lainsäädäntö
- kirkon hallinto
+ kirkon talous
- en koe muutosten tekemistä tarpeelliseksi
Kommentti:
Kirkon talous on suhteutettava jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin tarkasti.
Kirkon linjausten muutokset on aina perin pohjin harkittava.
Kirkon oppi ei ole äänestystulos.
Kirkon kannanottoihin on oltava mahdollisuus vaikuttaa.
Kirkon lainsäädäntöön voidaan vaikuttaa kuten muuhunkin lainsäädäntöön.
Kirkon hallinnon on oltava tarkistettavissa kuten kaiken hallinnon.
11. Minulle painavin syy kuulua kirkkoon on
- oikeus kasteeseen, vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen
- kirkko tekee hyvää työtä hädänalaisten parissa
- kirkko vastaa hengellisiin tarpeisiini
+ kirkko tukee kotien kristillistä kasvatusta
- kirkko on osa suomalaista elämänmuotoa
- kirkko huolehtii hautausmaista
- kirkko ylläpitää kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia
- kirkko tuo esiin kirkollisten juhlapyhien kristillistä perinnettä
- mahdollisuus toimia kummina
- yhteys muihin seurakuntalaisiin
Kommentti:
Totta kai yhteiskunnalla pitää olla moraalinen selkäranka.
Oikeus kasteeseen, vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen ovat osa sitä kristillisyyttä johon minä uskon.
Niin aineellista kuin henkistäkin tukea tarvitsevien auttaminen on kirkon perustehtävä. Kristillinen kasvatus varmistaa auttamisen tradition jatkumisen.
Seurakuntalaisten yhteys on se www, joka onneksi ei elä googlen algoritmien mukaan.
12. Seurakunnan luottamushenkilönä voi vaikuttaa mm. alla lueteltuihin asioihin. Valitse niistä kolme itsellesi tärkeintä.
- seurakunnan työntekijöiden valinta
+ hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousedustajien valinta
+ seurakunnan toiminnan ja talouden suunnittelu
- hiippakunnan piispanvaaliin vaikuttaminen
- seurakunnan kiinteistöjen määrästä ja käytöstä päättäminen
- seurakunnan suurista hankinnoista päättäminen
- työntekijöiden koulutussuunnitelmista päättäminen
+ koko kirkon linjauksiin vaikuttaminen
Kommentti:
Kysymys liittyy olennaisesti kymmenenteen.
Edvin Laine sanoi joskus haastattelussaan, että totta kai meidän huolehdittava itse itsestämme … kukaan muukaan ei sitä varmasti tee.
13. Valitse soitin, jolla mieluiten kuulisit säestettävän yhteislaulua kirkossa
+ urut
- piano
- kitara
- haitari
- torvi
Kommentti:
Vain urkujen ääniala ihmisäänen ohella voi kattaa sen potentiaalin, joka kirkkojen iättömään mahtavuuteen sisältyy.
14. Kuka tai kenen säveltämä musiikki seuraavista sykähdyttäisi sinua eniten kotikirkossasi?
+ Johan Sebastian Bach
- Jean Sibelius
- Oskar Merikanto
- Maija Vilkkumaa
- John Lennon
- Jari Sillanpää
- Mister Lordi
Kommentti:
Bach on selityksittä suurin.
Sibeliuksen viulukonsertto Janine Jansenin esittämänä ylittäisi entisten kokemusten rajat
Eniten kirkossa kuultuna minua sykähdyttää myös Raamatun sanoma, ei niinkään Seitsemän veljestä, Sieppari ruispellossa eikä koskaan Juoppohullun päiväkirja.
15. Valitse näistä neljä itsellesi mieluista vapaa-ajanviettotapaa
+ kaunokirjallisuuden lukeminen
- lavatanssit
- kulttuuritilaisuuksiin osallistuminen
+ jumalanpalveluksissa tai seuroissa käynti
- rock-konsertti
- jääkiekko-ottelu
- internetin chat- keskusteluihin osallistuminen
+ mökkeily
- ravit
- radion kuuntelu
- yökerho/klubit
+ elokuvissa käynti
- seurakuntatyöhön osallistuminen
- leipominen
- veneily
- tietokonepelien pelaaminen
- vaateostoksilla käynti
Kommentti:
Kirjallisuus on mielen viljelemistä.
Jumalanpalveluksista Tuomas-messu on minua viime vuosina koskettanut eniten.
Kulttuuritilaisuuksilla tässä tavoiteltaneen lähinnä klassisuuden kosketusta. Viulumusiikki on läheisintä.
Samoin ovat ne heijastukset elämästä, jotka on nähtävissä maalattuina kuvina taidemuseoissa, kirkoissa tai joissakin taidenäyttelyissä.
Elokuvissa en ole ehtinyt viime aikoina käydä paitsi lasten kanssa. Vaikka elokuva-arkisto näyttääkin jatkuvasti oleellista osaa koko maailman muistista ja opettaa erottelemaan aitoa siitä elokuvan patologisen väärinymmärtämisen massasta, joka päälle alati vyöryy. Sitä paitsi todellisissa elokuvissa ei oikeastaan käydä tai käväistä vaan niitä eletään, koska ne elävät meissä.
Quod rectum et honestum et cum virtute est, id solum opinor bonum
"Hyvyys on mielestäni ainoastaan sitä, mikä on oikeudenmukaista, kunniallista ja hyveellistä"
- Cicero
