Tynkkynen

Chandler Revisited: The Long Goodbye

2007-03-02T00:11:00.000+02:00

First version:

"He turned away and went out. I watched the door close and listened to his steps going away. After a little while, I couldn't hear them but I kept on listening.
"Don't ask me why. I couldn't tell you."

Second one:

"He turned and went out. I watched the door close and listened to his steps going away. Then I couldn't hear them, but I kept on listening anyway. As if he might come back and talk me out of it, as I hoped he would.
"But he didn't."

And the last one:

"He turned and walked across the floor and out. I watched the door close. I listened to his steps going away down the imitation marble corridor. After a while they got faint, then they got silent. I kept on listening anyway. What for? Did I want him to stop suddenly and turn and come back and talk me out of the way I felt? Well, he didn't. That was the last I saw of him.

I never saw any of them again - except the cops. No way has yet been invented to say goodbye to them."

"It's okay with me"

Miyamoto Musashi

2007-02-12T00:41:00.002+02:00

You must split a second with a sword of mind.

Just as one man can beat ten, so a hundred men can beat a thousand, and a thousand can beat ten thousand. In my strategy, one man is the same as ten thousand, so this strategy is the complete warrior's craft.

You can win with a long weapon, and yet you can also win with a short weapon. In short, the Way of the Ichi school is the spirit of winning, whatever the weapon and whatever its size.

Hotaru no Haka_Setsuko

Humorous God - Creator Ridens

2007-01-25T01:21:00.000+02:00

God must have a good sense of humour. His wisdom gave us this (at least) four dimensional world.

The fifth is not the Avenue but the string that keeps all together, humour.

A tense sense of humour sometimes or we think so. But it is universal.

Funnyversal.

What do we know about it. How to measure it? How to treasure it?

When we can't even treasure ourselves.

Except our hourselves.

History is a reflection of our growing desire to develope as so called humans.

Homullus ludens.

Creator ridens. Creator of Lonely Riders.

His toy story is written with fat blood.

Must be a game called Polly Cy the Mia Vera. Whoever she was.

Let’s play it again, Sam. This could have been the beginning of a beautiful friendship.

Or is it the stuff that dreams are made of?

A Bout of Languages

2007-01-13T23:53:00.000+02:00

Languages are interesting, n’est pas? All the visible phenomen of human thought.

Why to ignore any of them? You are taking the risk of ignore something of yourself.

The memory of the world, and the transformation of the substance into the new dimension www.

What a wonderful life!

No more explanations are needed. Information is . All kind of information whatever it is.

Sun Tzu ...

Ab urbe condita?

Someone said that there are Five Graves To Cairo.

Peculiar findings pop up every now and then.
Could it be bifurcting brain, stability masks, or waiting for the evening.

Bifurcations and epilepsy: Storm of Electrical activity in brain

2007-01-02T01:49:00.000+02:00

Do not be afraid of the picture? It’s not plummer’s chaotic nightmare.

It might have something to with a plummer but chaotic nightmares - who knows?

It is just a model calculated by some of the most brilliant minds of the world. Still images are estimates but give us hopefully some kind of hint how things happen on Earth.

Bifurcation means duplication. And we must especially look at bifurcation points where the lines separate into to lines. These mean two different equilibrium states in which a system can evolve. Separation seem to go on and on more rapidly until it reaches the value 3,57. After that there seems to an overwhelming scenery where randomness bears the only qualifications.

But there are some critical points, where a real state equilibrium can happen, those white stripes on the picture. But the points are so sensitive that even a tinest impulse can yied to chaos.

This is a closed system. The evolving of links of thoughts require hundreds or thousands of exact calculations.

‘thought(next)’ = ‘links of thoughts’*'thought(1 - ‘thought’)'

Is is a mathematical formula. Mathematicians are also skillful drawers as we see.

The system gives constant response to itself, as we see from the formula.

When we talk about links, the determining factor is density of the links of critical points. And the system does not reach the original zero point no matter how complicated the set of links is.

People want to put label on everything, especially something they don't understand, and link it to the parts of the brain which lie in region of the darkest prejudice.

Epilepsy is out of our hands. Out of our minds. Out of our comprehension.

But it still is there.

There is a fine balance in the brain between factors that begin electrical activity and factors that restrict it, and there are also systems that limit the spread of electrical activity. During a seizure, these limits break down, and abnormal electrical discharges can occur and spread to whole groups of neighboring cells at once. This linkage of electrical discharges creates a "storm" of electrical activity in the brain. This is a seizure. When a person has had at least two of these seizures, that's called epilepsy.

The life expectancy of people who have epilepsy is the same as for anybody else if they are otherwise pretty healthy.

How about if two fertile thoughts would come together and bifurcate as two results and after severe investigation would come each separetely as two and two brand new ideas. And so on.

Until for some peculiar reason the traffic and impulses in brain would yiels to a chaos or jam, as in traffic. How would it look like?

Accident, mental breakdown maybe, deep confusion - labels again. Do they need an EAN- or RFID-code to be recognized?

"STORM OF ELECTRICAL ACTIVITY IN BRAIN"!

Can you ever forgive my thoughts?

Can you ever forgive my accident?

Psychiatrist Dr. David Bear states that the abnormal brain activity found in temporal lobe epilepsy (TLE) can play a role in creative thinking and the making of art by uniting sensitivity, insight and sustained, critical attention.

According to Dr. Bear:
"A temporal lobe focus in the superior individual may spark an extraordinary search for that entity we alternately call truth or beauty."

The intense emotions, sensory experience including vibrancy of colors, and particular mental state provoked by temporal lobe abnormalities may have contributed to the creation of significant works of art.

The list of famous authors and playwrights whom historians believe had epilepsy is overwhelming. It includes:

Dante, the author of The Divine Comedy, who is not only Italy's pre-eminent poet but one of the towering figures of Western literature.

Moliere, the master comic dramatist of the eighteenth century whose plays Tartuffe, The Imaginary Invalid and The Misanthrope are still being regularly performed today.

Sir Walter Scott, one of the foremost literary figures of the romantic period whose books like Ivanhoe and Waverley remain widely read classics.

Jonathan Swift, the 18th century English satirist author of Gulliver's Travels.

As well as three of the greatest English Romantic poets, Lord Byron, Percy Bysshe Shelley, and Alfred Lord Tennyson.

Charles Dickens, the Victorian author of such classic books as A Christmas Carol and Oliver Twist had epilepsy, as did several of the characters in his books. The medical accuracy of Dickens's descriptions of epilepsy has amazed the doctors who read him today.

Lewis Carroll, in his famous stories Alice's Adventures in Wonderland and Through the Looking-Glass, was probably writing about his own temporal lobe seizures. The very sensation initiating Alice' adventures- that of falling down a hole- is a familiar one to many people with seizures. Alice often feels that her own body (or the objects around her) is shrinking or growing before her eyes, another seizure symptom. Carroll recorded his seizures, which were followed by prolonged headaches and feeling not his usual self, in his journal.

From his writings we know a lot about the epilepsy of the great Russian novelist Fyodor Dostoevsky, author of such classics as Crime and Punishment and The Brothers Karamazov, who is considered by many to have brought the Western novel to the peak of its possibilities.
Dostoevsky had his first seizure at age nine. After a remission which lasted up to age 25, he had seizures every few days or months, fluctuating between good and bad periods. His ecstatic auras occurring seconds before his bigger seizures were moments of transcendent happiness, which then changed to an anguished feeling of dread. He saw a blinding flash of light, then would cry out and lose consciousness for a second or two. Sometimes the epileptic discharge generalized across his brain, producing a secondary tonic-clonic (grand mal) seizure. Afterward he could not recall events and conversations that had occurred during the seizure, and he often felt depressed, guilty and irritable for days. Epilepsy is a central source of themes, personalities, and events in his books; he gave epilepsy to about 30 of his characters.

The other great nineteenth century Russian author, Count Leo Tolstoy, author of Anna Karenina and War and Peace, also had epilepsy

Alexander the Great, King of Macedonia about 2,300 years ago and one of the greatest generals in history, had epilepsy. At the time epilepsy was known as "the sacred disease" because of the belief that those who had seizures were possessed by evil spirits or touched by the gods and should be treated by invoking mystical powers.

Julius Caesar, another brilliant general and formidable politician, had seizures in the last two years of his life, possibly caused by a brain tumour. Caesar was known to have fallen convulsing into the River Tiber. By this time, epilepsy had become known as "the falling sickness" because the kind of seizures that made a person lose consciousness and fall down were the only kind then recognized as epilepsy. (Complex partial seizures were not added until the middle of the nineteenth century.) Human blood was widely regarded by the Romans as having curative powers, and people with epilepsy in Caesar's time were commonly seen sucking blood from fallen gladiators.

Napoleon Bonaparte was probably the most brilliant military figure in history. He too is known to have had epilepsy.

According to Dr. Jerome Engel, a number of men and women who have attained religious prominence may have done so in spite of, or perhaps due to, their epileptic signs and symptoms. In fact epilepsy, as "the sacred disease," has been profoundly intertwined with religious practices throughout the ages and the world.

Saint Paul's seizure-like experiences are the best documented of the major religious figures. On the road to Damascus he saw a bright light flashing around him, fell to the ground and was left temporarily blinded by his vision and unable to eat or drink. Paul is thought by some physicians to have had facial motor and sensitive disturbances coming after ecstatic seizures; they have diagnosed him with temporal lobe epilepsy which occasionally developed into secondary tonic-clonic attacks.

Joan of Arc was an uneducated farmer's daughter in a remote village of medieval France who altered the course of history through her amazing military victories. From age thirteen Joan reported ecstatic moments in which she saw flashes of light coming from the side, heard voices of saints and saw visions of angels.

In the opinion of the neurologist Dr. Lydia Bayne, Joan's blissful experiences "in which she felt that the secrets of the universe were about to be revealed to her"- were seizures, and they were triggered by the ringing of church bells. Joan displayed symptoms of a temporal lobe focus epilepsy: specifically, a musicogenic form of reflex epilepsy with an ecstatic aura. Musicogenic epilepsy is generally triggered by particular music which has an emotional significance to the individual. Joan's voices and visions propelled her to become an heroic soldier in the effort to save France from English domination and led to her martyrdom in 1431, burned at the stake as a heretic when she was 19 years old.

Soren Kierkegaard, the brilliant Danish philosopher and religious thinker considered to be the father of existentialism, worked hard at keeping his epilepsy secret.

In the fine arts, Vincent van Gogh is today probably the most widely known and appreciated artist with epilepsy. "The storm within" was how van Gogh described his typical seizure, which consisted of hallucinations, unprovoked feelings of anger, confusion and fear, and floods of early memories that disturbed him because they were outside his control.
Van Gogh also had convulsive seizures; a hospital worker witnessed Vincent having one while painting outside. He was prescribed potassium bromide as an anticonvulsant and ordered to spend countless hours bathing in tubs at the asylum in Saint-Remy. His most troubling seizures peaked with his greatest art in the south of France, where he painted A Starry Night, the extraordinary Self-Portrait, and the famous Crows in the Wheatfields.

There have been a number of prominent composers and musicians with epilepsy.

George Friedrich Handel, the famous baroque composer of the Messiah, is one.

Niccolo Paganini is another. Paganini was an Italian violinist and composer considered by many to be the greatest violinist of all time.

The eminent Russian composer of the ballets Sleeping Beauty and The Nutcracker, Pjotr Tchaikovsky, is believed to have had epilepsy.

Ludwig van Beethoven, one of the greatest masters of music, may have had epilepsy as well.

Modern writers who had epilepsy include: Dame Agatha Christie, the leading British writer of mystery novels,

and Truman Capote, American author of In Cold Blood and Breakfast at Tiffany's.

Modern actors with epilepsy include Richard Burton, Michael Wilding, Margaux Hemingway and Danny Glover.

Up to 5% of the world’s population may have a single seizure at some time in their lives.
It is likely that around 60 million people in the world have epilepsy at any one time.

Eve LaPlante's book Seized explains Dr. Norman Geschwind's theory. LaPlante's book mentions some of the character traits of Geschwind's Syndrome, with five of them being:

Hypergraphia [a lot of Writing]

Hyperreligiosity [a Strong belief in God]

Stickiness [an Overemotional attachment to others or "clinginess"]

Aggression

Altered sexualty [sometimes "Hyposexuality": no interest in sex].

Geschwind's Syndrome will be found with TLE (Temporal Lobe Epilepsy)

Imagine: Silent Night ...

2006-12-17T21:55:00.000+02:00

It has been said that a child was born.

There always is a silent night somewhere.

And we are lucky to have it once a year.

So we have to rely on Emotional States. ES government has declared freedomain and peace.

The declaration is: Burn Before You Memorize! That is what you have to learn unless you want to turn to ashes. But do not learn if you do not understand. ‘One man’s ceiling is another man’s floor’.

Enjoy your gift!

Tell Them Willie Boy Was Here: Oxus civilization, 'S'

2006-12-09T21:40:00.000+02:00

I thought I had forgotten something like myself. For a month. Because I didn't have the right technics.

Mind archaeology.

It's hard to try to polish common universal memory.

Whatever happened to Baby Jane?

Tell them Willie Boy was here.

Some people never forget you. Although you will forget them.

Like Solomon Shereshevskii (1886 - 1958?) Соломон Шершевский, also known simply as 'S' ('Ш'), was a Russian journalist and mnemonist.

He became famous after an anecdotic event in which he was told off for not taking any notes while attending a speech in the mid-1920s. To the astonishment of everyone there (and to his own also, due to his belief that everybody had such an ability to recall), he could recall the speech perfectly, word by word.

His brain was subject to many studies, most of them carried by neuropsychologist Professor Luria in a thirty years time span.

He was asked to memorize complex mathematical formulae, huge matrices and even poems in foreign languages and did so in a matter of minutes. To make it even more strange, to people who believe that intelligence is connected with the ability to memorize, he scored absolutely average in intelligence tests.

After more research, things became more clear. He was diagnosed as having a condition known as synaesthesia, which the stimulation of a sense produces a reaction in every other. For example, if Shereshevskii heard a musical tone played he would immediately see a colour, touch would trigger a taste sensation and so on for each of the senses.

With the images his synaesthesia produced, he could apply well-known mnemonic techniques. For example, to memorize numbers he was quoted: 'Take the number 1. This is a proud, well-built man; 2 is a high-spirited woman; 3 a gloomy person; 6 a man with a swollen foot; 7 a man with a moustache; 8 a very stout woman - a sack within a sack. As for the number 87, what I see is a fat woman and a man twirling his moustache.'

There is no doubt he had an active imagination, which helped him generate useful mnemonics. Unfortunately for him, his condition often produced unnecessary and distracting images or feelings. He had trouble memorizing things which weren't literal in meaning, and had trouble remembering faces, which he saw as "very changeable".

He also occasionally had problems reading, as the written words evoked distracting sensations. Things were far worse when he, for example, ate while reading. An example of the difficulties he faced in daily life can be seen in this quotation: 'One time I went to buy some ice cream... I walked over to the vendor and asked her what kind of ice cream she had. 'Fruit ice cream,' she said. But she answered in such a tone that a whole pile of coals, of black cinders, came bursting out of her mouth, and I couldn't bring myself to buy any ice cream after she had answered in that way ...'

His mnemonic associations were so strong that it is said he could recall them after many years.

After he discovered his own abilities, he performed as a mnemonist but this created confusion in his mind. He went as far as writing things down in a paper and burning it, so he could see the words in cinders, in a desperate attempt to forget them. Reportedly, in his late years, he realized he could forget facts with just a conscious desire to remove them from his memory, although this isn't well verified.

Ultimately, he was unable to distinguish between conversations he'd heard five minutes or five years before, and he ended up in an asylum.

(From Wikipedia, the free encyclopedia)

Elvis meets Nixon

2006-11-25T23:50:00.000+02:00

' I met a man from Mars'

There are a number of fractal coincidences saved on the membranes of history brains.

History trains. Gracelanded trails.

F for Fake?

Or was it a vision of a catcher in the rye?

But I'm still listening to Neil Young's album Rust Never Sleeps.

Voynich Vogon Manuscript

2006-11-19T18:20:00.000+02:00

This must be a botanical poetic text-book written by a Vogon - or Tom Cruise.

The Voynich Manuscript is considered to be 'The Most Mysterious Manuscript in the World'.

To this day this medieval artifact resists all efforts at translation. It is either an ingenious hoax or an unbreakable cipher.

The manuscript is named after its discoverer, the American antique book dealer and collector, Wilfrid M. Voynich, who discovered it in 1912, amongst a collection of ancient manuscripts kept in villa Mondragone in Frascati, near Rome, which had been by then turned into a Jesuit College (closed in 1953).

Based on the evidence of the calligraphy, the drawings, the vellum, and the pigments, Wilfrid Voynich estimated that the Manuscript was created in the late 13th century. The manuscript is small, seven by ten inches, but thick, nearly 235 pages. It is written in an unknown script of which there is no known other instance in the world. It is abundantly illustrated with awkward coloured drawings of:

- unidentified plants
- what seems to be herbal recipes
- tiny naked women frolicking in bathtubs connected by intricate plumbing looking more like anatomical parts than hydraulic contraptions
- mysterious charts in which some have seem astronomical objects seen through a telescope, some live cells seen through a microscope
- charts into which you may see a strange calendar of zodiacal signs, populated by tiny naked people in rubbish bins

No one really knows the origins of the manuscript. The experts believe it is European. They believe it was written between the 15th and 17th centuries.

There is no other example of the language in which the manual is written. It is an alphabetic script, but of an alphabet variously reckoned to have from nineteen to twenty-eight letters, none of which bear any relationship to any English or European letter system. The text has no apparent corrections. There is evidence for two different "languages" and more than one scribe, probably indicating an ambiguous coding scheme

Apparently, Voynich wanted to have the mysterious manuscript deciphered and provided photographic copies to a number of experts. However, despite the efforts of many well known cryptologists and scholars, the book remains unread. There are some claims of decipherment, but to date, none of these can be substantiated with a complete translation.

2006-11-18T01:29:00.000+02:00

Edward Hopper: Nighthawks, 1942

Kohtaus eräästä elämästä ...

Kolmen minuutin kuluttua...

Neljän?

Seitsemän?

Yhdentoista?

Ehkä Fibonacci oli oikeassa ... tavallaan

Mutta voiko kultainen leikkaus realisoitua aivokirurgiassa?

Edward Hopper: Nighthawks (et alia Pessoa,Hitchcock,Dali)

2006-11-16T00:42:00.000+02:00

Edward Hopper:Nighthawks, 1942

EDWARD HOPPER (1882-1967)

Hopperin taulu Nighthawks,1942 (The Arts Institute of Chigago). Tuossa kaupungissa on miljoona tarinaa, tämä on yksi niistä ja ne kaikki ovat tässä.

Edward Hopperin maalaus House by the Railroad, 1925 The Museum of Modern Artissa New Yourkissa on Norman Batesin talo. Hitchcockin on täytynyt nähdä maalaus.

Ellei niin eräiden visioiden universaalisuus uinuu niin pinnan alla että "neurastisuuteen asti herkät
sielut" pystyvät tunnistamaan samat hahmot mielessään ja visualisoimaan ne.

Hopperin talo on kuvattu ennen kuin oli Batesin motellin "kulta-aika" ja siis viimeinen hengenveto tapahtui.

Hopperin maalauksessa talo on jo synkälle tuntuva mutta silti kutsuu luokseen. Muitakin kuin kuolleita sieluja.

Ehkä tällaisen kuvan maalaaja oli ulkomaailmalle kuollut sielu, mutta työt ovat luotauksia siihen oudon aitouden ja hiljaisen hetken kaipuuseen, jonka äärelle niin harvoin tulee pysähdyttyä.

Näitä maisemia näkee auton ikkunasta joka päivä ja jatkuvasti, Niitä ei näe. Kuitenkin niiden imaginäärinen kuva jää ajatuksiin ja ne aikaansaavat tunteen. Niiden vilistäessä auton ikkunoissa on kuin olisi oikealla matkalla ei minnekään, koska ne ovat jonkun päätepisteitä ja jonkun tukikohtia. Niiden yllä leijuu hyvin paljon maailman henkeä.

Enemmän kuin Fifth Avenuella - ei kai kukaan tosissaan usko, että tiedän mistä edes puhun, kun en ole siellä käynyt.

Auto- tai junamatkan maisemiin kasvaneisiin taloihin tiivistyy olennaisemmin kaikki siitä millainen meidänkin elämämme on.

Se että elämä aina olisi kaukokuvassa komediaa ei täsmälleen ole niin.

Hopperin maisemissa elämä näyttäyttyy tragikoomisena ja mittakaavaa meidän omaa elämäämme, toiveitamme, kohtaloitamme, todellisuuttamme yhteen näkymään. Vaikkapa kuvaan. Koomisuus on pyrkimystemme konkretisoitumissa, niiden arkipäiväisyydessä. Ja traagisuus siinä että talot ovat tyhjiä, komeiksi ja kutsuviksi rakennettuja, mutta hengittävät vain sisäänpäin.

Siinäkö kaikki. Onhan se jotain mutta kun seutu on tyhjä. Rautatie sordiinosävyisenä tuo pilkahduksen jostain esiin. Maisema ei välttämättä ole matkan pää vaikka siltä näyttääkin. Maisema ei ole unelmien kelpoisuusmaisema, vaikkei siinä ole mitään selvästi osoitettavaa vikaa tai kauneutta sotkevaa yksityiskohtaa.

Rautatiellä matka jatkuu aina uudestaan ja uudestaan ja edelleen. Matka on se jankattu itseisarvo, joka on ainoa elävyyteen löydetty luonnonvakio. Matka on sinänsä päämäärä.

Kun katselee maalausta Early Sunday Morning,1930 (Whitney Museum of American Art, New York) on vaikea aistia muuta kuin sitä sunnuntaiaamun paljastavaa ahdistusta, joka on jokaisella aikaisella kadulla, kun kaikki luulevat että vapaapäivä on oodi vapaudelle ja hetken unohdukselle arjesta.

Milloin sunnuntaiaamu voi olla muuta kuin Hopperin näyttämä? Onnellisia ne jotka ...

"Tänään taivas on raskas kuin tieto ettei koskaan pääse satamaan
Ohut sade on tyhjä ... hetki tietää menneensä ohi" . Fernando Pessoa oli tietysti omien heteronyymiensa tyhjiin kalvama ja rikki raastettu runoilija. Hänen kirjoituksistaan Järjetön hetki kuvaa tahollaan sitä tuskan taiteilijan tai sivullisen "sateessa liikuvan harmaan hahmon" oloa, jonka yhteydessä mainitessani kvartaalitalouden ja yhteiskuntapolitiikan ilmiasun, tunnen raiskaavani niin raa'asti elämän todellisuuden olemusta, että tekosyyksi on keksittävä jotain.

"Ainoa ero hullun ja minun välillä on se että minä en ole hullu" .Toinen inhimillisten näkyjen toteuttaja ja niiden perässä juoksija. Dali.

Näemme samamanlaisia näkyjä, samat maisemat ja horisontit piirtyvät aivoihimme samanhahmoisina. Mutta siinä missä toinen näkee vihreä verson kasvavan asfaltin raosta seinän vierässä, joku toinen Darwinismin triumphin ja olemassaolon vinkin.

TÄMÄ MAAILMA JA SINÄ

2006-11-15T09:41:00.000+02:00

"I think this is the beginning of a beutiful friendship"

TÄMÄ MAAILMA JA SINÄ

Jos pienentäisimme koko ihmiskunnan 100 asukkaan kokoiseen kylään ja
ottaisimme kaikki kansakunnat huomioon, niin tältä tämä kylä näyttäisi:

Kylässä asuisi:
57 aasialaista
21 eurooppalaista
14 amerikkalaista (pohj. ja etel.)
8 afrikkalaista
52 olisi naisia
48 olisi miehiä
70 ei vaaleaihoisia
30 vaaleaihoisia
70 ei kristittyä
30 kristittyä
89 heteroseksuaalia
11 homoseksuaalia
6 ihmistä omistaisi 59 % koko maailman rikkauksista ja kaikki 6 henkilöä olisivat USAsta.
80 ihmisellä ei olisi tarpeellisia asuinoloja
70 olisi lukutaidottomia
50 olisi aliravittuja
1:llä olisi tietokone
1:llä olisi akateeminen loppututkinto

Kun maailman näkee tältä kantilta, on jokaiselle hyvin selvää, että
tarve yhteenkuuluvuuteen, ymmärrykseen, hyväksyntään ja koulutukseen on välttämätön.

Jos tänä aamuna heräsit terveenä, olet onnellisempi kuin miljoona ihmistä,
jotka eivät tule enää kokemaan seuraavaa viikkoa.
Jos et ole koskaan nähnyt sodan taistelua etkä tuntenut yksinäisyyttä
vankeudessa, kidutusta tai nälkää - olet onnellisempi kuin 500 miljoonaa
ihmistä tässä maailmassa.

Jos voit mennä kirkkoon ilman pelkoa vihatuksi tulemisesta, vankeudesta
tai kuolemasta - olet onnellisempi kuin 3 miljardia ihmistä tässä
maailmassa.

Jos sinulla on jääkaapissa ruokaa, vaatteet ylläsi, katto päänpäällä ja
sinulla on sänky missä nukkua - olet rikkaampi kuin 75% maapallon
ihmisistä.

Jos sinulla on pankkitili, rahaa kukkarossa tai kolikoita pienessä
rasiassa - kuulut maapallon 8% hyvinvoivista ihmisistä.

Jos pystyt lukemaan tämän olet kaksinkertaisesti siunattu, sillä:

1. joku ajatteli sinua
2. et kuulu niiden 2 miljardin ihmisen joukkoon jotka eivät osaa lukea
ja...sinulla on tietokone käytössäsi!

Joku sanoi kerran:
Tee töitä niin, että et muka tarvitsisi rahaa.
Rakasta niin, kuin kukaan ei olisi ikinä sinua loukannut.
Tanssi niin, kuin kukaan ei katsoisi sinua.
Laula niin, kuin kukaan ei sinua kuulisi.
Elä niin, kuin maailma olisi paratiisi.

Seurakuntavaalit 2006: Oulunkylä, Helsinki

2006-11-12T06:35:00.000+02:00

RAE ILKKA TYNKKYNEN

PAX ET BONUM

RAUHA JA HYVYYS

"KAKS KAKS JA KUUS
UUSI TILAISUUS"

EHDOKASNUMERO / SEURAKUNTANEUVOSTO: 22
EHDOKASNUMERO / KIRKKOVALTUUSTO: 6

ammatti: suunnittelija
koulutusala: tähtitiede, Helsingin yliopisto
ikä: 50 vuotta
srk: Oulunkylä, Helsinki
perhe: vaimo, poika 14 v, poika 12 v, tytär 6 v ja silkkiterrieri

Miksi seurakuntavaalit ovat täyttä roskaa?
Mitä sitten

-vaikka pienille ei olisi iltapäiväkerhoja - kyllä niitä joku järjestää, kaupunki

-vaikka lapsille ei olisi mitään kerhoja - ei meidänkään aikana ollut

-vaikka hädässä olevia ihmisiä ei auttettaisi - hoitakoon jokainen omat asiansa

-vanhojen ainoa keskustelukumppani olisikin käkikello, sehän osaa vastatakin

-vaikka seurakuntaan palkattaisiinkin partureita jumalanpalvelusten ajaksi jotta ihmiset saisivat ilmaisen pyhätukan kirkollisveroillaan - mitä diakoneilla kirkossa tekee?

-vaikka papit korvattaisiinkin sponsoriviittoihin pukeutuneilla stand-up pappisilla

-vaikka saarnojen tilalla olisikin sketsejä - nehän voisivat olla kirkollisia ja raamatullisia anekdootteja, eiköhän sieltäkin jotain löydy?

-vaikka iänikuisesta jumalanpalvelus-käsitteestä luovuttaisiin - parempi voisi olla itsensäpalvelu. Itseähän kirkkoon tullaan palvelemaan, poimimaan itse se mikä eniten ketäkin sattuu kiinnostamaan

-vaikka kirkon saliin rakennettaisiinkin eri osastoja: nuorille raamatun taistelujen pohjalta pelisaleja ja musiikkiosastoja joissa Lordia, Idolseja ja Jari Sillanpäätä voisi kuunnella virsiversioina ja laulaa mukana karaokea

-vaikka kirkonmenojen yhteydessä halukkaat voisivat kokata määräajassa parhaat annokset käyttäen viittä erilaista leipää (yksi olisi täysrukiinen, sekaleipä, ranskanleipä, tippaleipä ja ehtoollisleipä) ja kahta kalaa (Niilin ahventa ja geenilohta). Kirkon chef de cuisine olisi ylituomari

-vaikka kanttori soittelisikin vain top ten kappaleita - urut voisi säilyttää mutta kiertävänä tähtenä olisi Tarja Turunen

-vaikka kirkon seinillä ikivanhoina jököttävät tylsät maalaukset korvattaisiinkin iloisemmilla Nokian, Tallinkin tai Seiskan mainoksilla - pysyisivät ihmiset hereillä

-vaikka kirkon ristin paikalla olisikin keltain M-kirjain ja sunnuntaisin McAbrahamista saisi 50% alennuksen BigGodista - erämaassa kypsytettyjä sämpylöitä, välissä teuraskaritsasta jauhettuja pihvejä, upporasvassa paistettua mannaa ja Coca Aqua Vitae-mukin

Kaikki vaalikonevastaukseni ovat alimmaisena mutta kysymykset 7 ja 8 naispappeudesta ja homoseksuaalisen avioliiton kristillisestä siunaamisesta ovat aiheuttaneet erikseen kyselyjä. Aluksi perusteluja käsityksiini.

7. Kirkon on tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin ?

- kyllä

+ ei

Kommenttini:

Naispappeuden vastustajilla on oma ymmärryksensä ja kannattajilla omansa.

Ei ihmisyyden laajentaminen molempiin sukupuoliin Sanan ydintä kaada. Eikä edes horjuta. Joidenkin seurakuntien sisintä se saattaa myllerryttää, mutta onko sittenkään oikea tapa edistää yhteisyyttä ja sen kokemista, jos linnoittautuu jääräpäisesti oikeaksi uskomiinsa poteroihin.

Ehkä ympäröivän elämän vilpitön tarkkailu sittenkin voisi antaa vääristymättömämpiä vaikutelmia kuin kirjainkaihin näön kulman

Siis:

Kirkon ei ole tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin.

Onko tämä kannanotto naispappeutta vastaan?

Ei ole!

Vastustaja on eri puolella rintamalinjaa ja tulenjohtoasema määrittelee vihollisen koordinaatit.
Kysymys olettaa yksinkertaistuksia kaipaavassa maailmassamme, että ellet ole puolellamme olet meitä vastaan.

Kun esitän että kirkon ei ole tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin, tarkoitan sitä että kannatan kolmatta tietä: sovinnollinen eteneminen rauhan sitein.

Puristaisiko tiukennus vastustajien ajatukset noin vain puolustaviksi?

Audiatur et altera pars - kuultakoon myös toista osapuolta.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon vuosikatsaus toukokuu 2006:

”Julkisessa keskustelussa yleisin näkemys on ollut, että kirkon on tiukennettava suhtautumistaan naispappeuden vastustajiin.”

”Naispappeuden vastustus on vähentynyt, mutta vastustajien asenteet ovat jyrkentyneet. …Toisaalta myös ymmärrys naispappeuden vastustajia kohtaan vähenee.”

Juopa syvenee ja repulsio kasvaa. Kirkon ykseyttä ei edistetä eikä nopeammin saavuteta torjumalla toisinajattelevien näkökannat.

Kirkon sisälläkään tilanne ei ole yksiselitteinen.

Piispainkokouksen selonteko erilaisten virkanäkemysten aiheuttamien työyhteisöongelmien hoitamiseksi on luettavissa esimerkiksi Crux -lehden 5/2006 numerossa.

”Kirkolliskokous hyväksyi vuonna 1986 pappisviran avaamisen naisille. … Virkakysymys on synnyttänyt joissakin seurakunnissa ongelmia ja ristiriitoja… Tästä syystä kirkon ykseyden vaaliminen on tullut entistä tärkeämmäksi… Piispainkokous korostaa, että erilaisista virkanäkemyksistä aiheutuvat ongelmat tulee ensisijaisesti hoitaa pastoraalisten keskustelujen ja piispallisen kaitsennan avulla.

Kirkko kunnioittaa naispappeuden torjujien vakaumusta ja arvostaa heidän sitoutumistaan kirkon perinteeseen. Toisaalta heiltä odotetaan sitä, että he tunnustavat kirkon naispappeuspäätöksen merkityksen ja sitovuuden kirkon elämässä.”

8. Äänestäisitkö seurakuntaneuvoston jäsenenä homoseksuaalien avioliiton kirkollisen siunauksen puolesta vai vastaan jos kirkolliskokous esittäisi asiasta lausuntopyynnön
seurakunnallesi?

- puolesta

+ vastaan

Kommenttini:

Homoseksuaalien avioliiton kirkollinen siunaus olisi tänä päivänä liikaa käsityksiä laventamaan pyrkivä kannanotto kirkolta. Kristillisyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

Siis:

Aito kristillisyys hyväksyy homoseksuaalisuuden. Kirkollinen siunaus kuuluu kaikille!

Homoseksuaalien avioliiton kirkollisen siunauksen yhtäkkinen kanonisoiminen olisi yhteiskunnassa kuitenkin liian dramaattinen toimenpide.

Tutkitusti kirkon papeista ja kanttoreista yli puolet suhtautuu kielteisesti samaa sukupuolta olevien kumppanien mahdollisuuteen saada rekisteröidylle parisuhteelle kirkollinen siunaus eikä voisi myöskään kuvitella olevansa toimittamassa työntekijänä tällaista siunausta (Akavan kirkolliset ammattiliitot AKIn jäsenkysely / Crux 5/2006 ).

Kuitenkin seksuaalivähemmistöihin - kuten homo, lesbo, biseksuaali - arvellaan kuuluvan 5 -15 % suomalaisista, sukupuolivähemmistöihin - esimerkiksi transvestiit ja transsukupuoliset -selvästi vähemmän.

Repiikö tämä jo kirkkoa? Natisuttaa? Saattaa tietysti johtaa kaoottisiin tremoloihin ja fraktaalikuvioihin. Nähtäväksi jää,

Kysymys on siis asenteista taas kerran. En minä halua tuomita ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.

Kysymys on myös kirkon ykseydestä. Homoseksuaalisen avioliiton kirkollisen siunauksen hyväksyminen jakaisi varmasti niin kirkon työntekijät kuin (kirkko)kansankin tiukasti eri leireihin. Tuttu asetelma - Vastustajat / Viholliset versus Puolustajat!

Homoseksuaalisuus on yhteiskunnallisena merkittävänä osana myös tulevaisuudessa määrittelemässä kirkkoa.

Mutta kun minä uskon e pluribus unum -mahdollisuuteen. Monesta yksi. Enkä puhu nyt Yhdysvalloista!
Pelkuruuttako on näin laveasti selitellä ja puolustella itseään? Pehmennellä.
Tulkittakoon miten vain, mutta kun muutenkin satun pitämään sumeasta logiikasta. Ja tietysti nanoteknologiasta:”there is plenty of room at the bottom.”
Sinne meidän tulee suunnata ykseytensä saavuttaneen kirkon työ, olkoon sitten vain likiarvoisesti ykseytensä saavuttanut.

Mutta vaikka pohjalla on paljon tilaa, sinne on mentävä joka päivä ja jatkuvasti. Siellä on kristillisen työn ydin ja kristillisen kirkon olemassaolon edellytykset. Kaikkien ihmisten.

”Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys” (Ef.4:3)

Kaikki vaalikonevastaukseni:

1. Jos olisi tilaisuus lisätä varoja yhteen seurakunnan työmuotoon, minkä valitsisit?

+ diakonia
- lapset
- nuoriso
- nuoret aikuiset
- perheet
- tiedotus
- jumalanpalveluselämä
- kirkkomusiikki
- aikuiset

Kommentti:

Yhteiskunta sälyttää enevässä määrin sosiaalivastuuta seurakunnille.

Diakonia liittyy seurakunnan kaikkiin sosiaalisiin työmuotoihin, on sen ydintä.

Ihmisten hätä tuntuu ja näkyy eniten siinä, miten heidän ongelmiaan vähätellään yhteiskunnassa.

2. Jos olisi pakko vähentää varoja yhdestä työmuodosta, minkä valitsisit?

- diakonia
- lapset
- nuoriso
- nuoret aikuiset
- perheet
+ tiedotus
- jumalanpalveluselämä
- kirkkomusiikki
- aikuistyö

Kommentti:

Yhdessä nämä kaikki kuitenkin muodostavat sen yhden työn, joka on seurakunnan missio.

Eri työmuotojen erottelu on vain auttamisen eri tarkastelunäkökulmien rajaamista käytännön vaatimaksi järjestykseksi.

Sinänsä seurakuntatyöstä on mahdotonta leikata pois yhtä ulottuvuutta niin kuin auringon valosta on mahdotonta poistaa kokonaan yhtä väriä.
Valo on ja tulee aina olemaan valo sisältäen koko merkityksensä. Niin seurakuntatyökin.

Tilapäisesti joskus saattaa olla pakko muuttaa kokonaisuutta niin, että jokin osatekijä tavallaan vaimenee enemmän, ikään kuin osaksi taustasäteilyä.

Muutokset riippuvat kuitenkin aina hetken tilanteesta eivätkä voi olla absoluuttisia.

3. Jos seurakuntaasi olisi mahdollista palkata yksi työntekijä lisää, minkä palkkaisit?

- papin
- kanttorin
+ diakoniatyöntekijän
- nuorisonohjaajan
- lastenohjaajan
- vahtimestari-siivoojan
- seurakuntasihteerin

Kommentti:

Diakoniatyön tulee tarvittaessa tukea niin nuorisotyötä kuin lastentyötäkin ja se on joka tapauksessa olennaisesti perhe- ja vanhustyötä.

4. Jos seurakunnastasi olisi pakko vähentää yksi työntekijä, minkä vähentäisit?

- papin
- kanttorin
- diakoniatyöntekijän
- nuorisonohjaajan
- lastenohjaajan
+ vahtimestari-siivoojan
- seurakuntasihteerin

Kommentti:

”… Ai … jaaai poojaat. poojaat. Ei sotaa näin käydä …Eehei. Eheei. Ei tämmösestä sodasta tule niin mitään…”.

Vahtimestari-siivoojat ovat yhtä arvokkaita työntekijöitä kuin muutkin,

Yhden umpimähkäinen valitseminen on kuin mieletöntä sokkoammuntaa. Jos on pakko valita yksi vaihtoehto, vastaus ei heijasta todellisuutta. Itsevaltius, jota kysymyksenasettelu edellyttää, on tyranniutta. .

5. Mikä olisi mielestäsi paras tapa tasapainottaa seurakuntien taloutta?

- vähentää työntekijöitä
- luopua joistakin toimitiloista
+ yhdistää seurakuntia suuremmiksi
- lisätä leiri- ja kerhomaksuja
- periä pääsymaksuja seurakunnan tilaisuuksista
- korottaa kirkollisveroa

Kommentti:

Seurakuntien mahdollinen yhdistäminen on näistä ehdotuksista ainoa selvittämisen arvoinen vaihtoehto.

Työntekijöitä ei siis voida missään tapauksessa vähentää. Aistejakin tarvitaan kaikki viisi.

Toimitilojen karsinnan yleistäminen ei ole asiallista.

Leiri- ja kerhomaksujen lisääminen merkitsisi ensi askelta muuttaa seurakuntien perustyö liike-elämän toiminnan kaltaiseksi.

Samoin kuin seurakunnan tilaisuuksien maksullisuus - aneita on joskus kyllä yritetty myydä.

Kirkollisverojen korotukset eivät tasapainota seurakuntien taloutta, koska toimenpide itse asiassa keikauttaisi talouden. Kirkosta eroamisen kannattaminen ei ole minun periaatteitani.

6. Hyvä suomenkielisten seurakuntien lukumäärä Helsingissä olisi

- 1
- 8
- 18
+ 24

Kommentti:

Nykyisin Helsingissä suomalaisia seurakuntia on 24 ja ruotsinkielisiä 6.

Oikean määrän arpominen sokkona olisi itsensä korottamista kirkolliseksi diktaattoriksi. Tai ainakin lottoarvonnan viralliseksi valvojaksi. Enkä edes pidä lotosta.

7. Kirkon on tiukennettava kantaansa naispappeuden vastustajiin

- kyllä
+ ei

Kommentti:

Naispappeuden vastustajilla on oma ymmärryksensä ja kannattajilla omansa.

Ei ihmisyyden laajentaminen molempiin sukupuoliin Sanan ydintä kaada. Eikä edes horjuta.
Joidenkin seurakuntien sisintä se saattaa myllerryttää, mutta onko sittenkään oikea tapa edistää yhteisyyttä ja sen kokemista, jos linnoittautuu jääräpäisesti oikeaksi uskomiinsa poteroihin.

Ehkä ympäröivän elämän vilpitön tarkkailu sittenkin voisi antaa vääristymättömämpiä vaikutelmia kuin kirjainkaihin näön kulman.

8. Äänestäisitkö seurakuntaneuvoston jäsenenä homoseksuaalien avioliiton kirkollisen siunauksen puolesta vai vastaan jos kirkolliskokous esittäisi asiasta lausuntopyynnön seurakunnallesi?

- puolesta
+ vastaan

Kommentti:

Homoseksuaalien avioliiton kirkollinen siunaus olisi tänä päivänä liikaa käsityksiä laventamaan pyrkivä kannanotto kirkolta. Kristillisyyden kanssa asialla ei ole mitään tekemistä.

9. Tulisiko seurakunnan leirimaksujen olla kirkon jäsenille halvempia kuin kirkosta eronneille?

- kyllä
+ ei

Kommentti:

Ovimaksun vaatiminen on kristillisyydessä moraalitonta.

10. Kun luottamushenkilönä äänestää kirkolliskokousvaalissa, ääni kuuluu edustajan kautta kirkolliskokouksessa, joka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin. Koetko tarpeelliseksi tätä kautta muuttaa kirkon linjauksia jossain seuraavista kirkolliskokouksen käsittelemistä asioista?

- kirkon oppi
- kirkon kannanotot
- kirkon lainsäädäntö
- kirkon hallinto
+ kirkon talous
- en koe muutosten tekemistä tarpeelliseksi

Kommentti:

Kirkon talous on suhteutettava jatkuvasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin tarkasti.

Kirkon linjausten muutokset on aina perin pohjin harkittava.

Kirkon oppi ei ole äänestystulos.

Kirkon kannanottoihin on oltava mahdollisuus vaikuttaa.

Kirkon lainsäädäntöön voidaan vaikuttaa kuten muuhunkin lainsäädäntöön.

Kirkon hallinnon on oltava tarkistettavissa kuten kaiken hallinnon.

11. Minulle painavin syy kuulua kirkkoon on

- oikeus kasteeseen, vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen
- kirkko tekee hyvää työtä hädänalaisten parissa
- kirkko vastaa hengellisiin tarpeisiini
+ kirkko tukee kotien kristillistä kasvatusta
- kirkko on osa suomalaista elämänmuotoa
- kirkko huolehtii hautausmaista
- kirkko ylläpitää kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia
- kirkko tuo esiin kirkollisten juhlapyhien kristillistä perinnettä
- mahdollisuus toimia kummina
- yhteys muihin seurakuntalaisiin

Kommentti:

Totta kai yhteiskunnalla pitää olla moraalinen selkäranka.

Oikeus kasteeseen, vihkimiseen ja hautaan siunaamiseen ovat osa sitä kristillisyyttä johon minä uskon.

Niin aineellista kuin henkistäkin tukea tarvitsevien auttaminen on kirkon perustehtävä. Kristillinen kasvatus varmistaa auttamisen tradition jatkumisen.

Seurakuntalaisten yhteys on se www, joka onneksi ei elä googlen algoritmien mukaan.

12. Seurakunnan luottamushenkilönä voi vaikuttaa mm. alla lueteltuihin asioihin. Valitse niistä kolme itsellesi tärkeintä.

- seurakunnan työntekijöiden valinta
+ hiippakuntavaltuusto- ja kirkolliskokousedustajien valinta
+ seurakunnan toiminnan ja talouden suunnittelu
- hiippakunnan piispanvaaliin vaikuttaminen
- seurakunnan kiinteistöjen määrästä ja käytöstä päättäminen
- seurakunnan suurista hankinnoista päättäminen
- työntekijöiden koulutussuunnitelmista päättäminen
+ koko kirkon linjauksiin vaikuttaminen

Kommentti:

Kysymys liittyy olennaisesti kymmenenteen.

Edvin Laine sanoi joskus haastattelussaan, että totta kai meidän huolehdittava itse itsestämme … kukaan muukaan ei sitä varmasti tee.

13. Valitse soitin, jolla mieluiten kuulisit säestettävän yhteislaulua kirkossa

+ urut
- piano
- kitara
- haitari
- torvi

Kommentti:

Vain urkujen ääniala ihmisäänen ohella voi kattaa sen potentiaalin, joka kirkkojen iättömään mahtavuuteen sisältyy.

14. Kuka tai kenen säveltämä musiikki seuraavista sykähdyttäisi sinua eniten kotikirkossasi?

+ Johan Sebastian Bach
- Jean Sibelius
- Oskar Merikanto
- Maija Vilkkumaa
- John Lennon
- Jari Sillanpää
- Mister Lordi

Kommentti:

Bach on selityksittä suurin.

Sibeliuksen viulukonsertto Janine Jansenin esittämänä ylittäisi entisten kokemusten rajat

Eniten kirkossa kuultuna minua sykähdyttää myös Raamatun sanoma, ei niinkään Seitsemän veljestä, Sieppari ruispellossa eikä koskaan Juoppohullun päiväkirja.

15. Valitse näistä neljä itsellesi mieluista vapaa-ajanviettotapaa

+ kaunokirjallisuuden lukeminen
- lavatanssit
- kulttuuritilaisuuksiin osallistuminen
+ jumalanpalveluksissa tai seuroissa käynti
- rock-konsertti
- jääkiekko-ottelu
- internetin chat- keskusteluihin osallistuminen
+ mökkeily
- ravit
- radion kuuntelu
- yökerho/klubit
+ elokuvissa käynti
- seurakuntatyöhön osallistuminen
- leipominen
- veneily
- tietokonepelien pelaaminen
- vaateostoksilla käynti

Kommentti:

Kirjallisuus on mielen viljelemistä.

Jumalanpalveluksista Tuomas-messu on minua viime vuosina koskettanut eniten.

Kulttuuritilaisuuksilla tässä tavoiteltaneen lähinnä klassisuuden kosketusta. Viulumusiikki on läheisintä.
Samoin ovat ne heijastukset elämästä, jotka on nähtävissä maalattuina kuvina taidemuseoissa, kirkoissa tai joissakin taidenäyttelyissä.

Elokuvissa en ole ehtinyt viime aikoina käydä paitsi lasten kanssa. Vaikka elokuva-arkisto näyttääkin jatkuvasti oleellista osaa koko maailman muistista ja opettaa erottelemaan aitoa siitä elokuvan patologisen väärinymmärtämisen massasta, joka päälle alati vyöryy. Sitä paitsi todellisissa elokuvissa ei oikeastaan käydä tai käväistä vaan niitä eletään, koska ne elävät meissä.

Quod rectum et honestum et cum virtute est, id solum opinor bonum

"Hyvyys on mielestäni ainoastaan sitä, mikä on oikeudenmukaista, kunniallista ja hyveellistä"

- Cicero

Post hoc

2006-11-10T00:13:00.000+02:00

"Purjehdittiin pois
sydän synkkänä sieltä
ja tultiin
maahan kyklooppein
rajumielten ja
raakojen joelle.

Maat tavat outoja on
ikivaltain heittävät huostaan..."

Kuinka monta potentiaalisesti erilaista käyttäytymistä geneettinen verkosto tuottaa samalla geenien lukumäärällä?

OLLAKO VAI EIKÖ OLLA (1)

2006-11-08T02:34:00.000+02:00

OLLAKO VAI EIKÖ OLLA

Lehden kuolinilmoituksia lukee yli viisikymmentävuotiaat. Voitinpahan tuonkin (ainakin) kerran elämässäni.

Tai tuttaviensa kuolemaa odottavat. Mahdollisesti myös julkkiksia bongaavat.

Kuolleille kyseessä on viimeinen veisu. Vain piintyneimmät vaivautuvat hautausmaille paitsi jouluna. Tai kiintyneimmät. Jouluna hautakynttilän sytytys on puhdistautumisriitti, joka puunaa huonoa omatuntoa samasta syystä kuin joulusiivous tehdään. Pääasia on että kaikki kiiltää ja päänasia.

Jos joku muistaa leikata kuolinilmoituksen talteen, se joka tapauksessa työnnetään laatikkoon, jonne se hautautuu parissa päivässä muiden muka tärkeiden papereiden alle.

Kuolleethan aina lopulta maatuvat. Muistot kaatuvat.

Ei ole mitään syytä teeskennellä. Miksi tarrata kiinni menneeseen kun siitä ei ole mitään hyötyä.

Hyöty selättää kaiken muun ja hyötyä on vain elämästä.

Hyötyä voi olla kuolleestakin elämästä varsinkin jos sen kautta saa varallisuutta tavalla tai toisella. Tai tietysti jos jääneen kohtaloa raiskannut häiriögeneraattori sattui personoitumaan kuolleeseen.

Kuolleen arvon mitta on kuolinilmoitus. Siinä välittyy muille se merkitys, jonka ilmoituksen laatineet menehtyneelle suovat.

Onko ilmoitus iso vai parin kolmen postimerkin kokoinen, se on julistus maailmalle. Se kertoo jättikö kuollut perijöilleen näitä tyydyttävän omaisuuden. Tai se voi vihjata siihen, että omaisilla on kyllä varaa kunnialliseen(ja kalliiseen) ilmoitukseen. Ja että kaipaaviksi itsensä kirjoituttaneet ovat hyviä ihmisiä. He kykenevät tuntemaan ja syvästi suremaan.

Varakkaimmat ja turhamaisimmat, joskus myös aidosti surevat, julkaisevat ilmoituksen sunnuntain lehdessä. Se on pyhin päivistä. Pyhät ihmiset pyhittävät pyhää. Sitä paitsi silloin ilmoitus saa suurimman huomion. Kukapa maanantain lehden kuolinilmoituksia viitsii edes vilkaista. Maanantaisin on muutakin murehdittavaa.

Ne jotka laittavat ilmoituksensa maanantaisivuille tekevät sen aina tarkoituksella. Riitti on pakollinen, jos tuttavapiirissä haluaa julkisivunsa säilyttää.

Kun elävänä olet maksimissaan kuuden maailmanlaajuisen sosiaalisen verkoston askeleen päässä kenestä tahansa maan päällä elävästä ihmisestä, sademetsään kuolleena ja siellä muutaman kuukauden maanneena sinut muista erottavien askelten määrä tietysti nopeasti pienenee. Haudattuna sama tapahtuu meidän aikamittakaavassamme huomattavasti hitaammin. Se, miten fysikaalinen atomien leviäminen yhdistyy kehittyviin sosiaalisiin verkostoihin, on tietysti oma lukunsa.
Mutta kuolleena olet korkeintaan pari kertaa vuodessa, muutaman minuutin ajan parin kolmen ihmisen mielessä häivähtävä varjo.

Ja sekin kestää vain muutaman vuoden.

Enemmän ihminen taitaa kaivata kesämökkiään, josta on tahtomattaan joutunut luopumaan.

Tietysti kuolemattomuuden varmin tae on nykyään www.

Siellä kuollutkin lienee noin yhdeksäntoista www-askeleen, klikkauksen päässä jostakin satunnaisesta elävästä. Ihmisestä.

Kuolleen ihmisyyskö?

AER OULUNKYLAENSIS - OULUNKYLÄN HENKI

2006-10-21T19:12:00.000+02:00

Kun matkustat junalla pohjoisesta kohti Helsingin keskustaa ohitsesi vilahtaa tavallisia esikaupunkimaisemia. Niihin ei katse kiinni jää - korkeita taloja ja kivisiä asemia.
Kunnes maisemaan piirtyy joki sen ylle kaareutuvine puineen. Ja esiin tuleva horisontti rauhoittuu kun taivasta ei enää peitä kymmenen kerroksen betonimuuri.

Kun juna seisahtuu asemalle ikkunasta näkyy kellertävä, vanha asemarakennus. Kauniisti rakentamisen taiteesta muistuttava talo on kuin kutsukortti sisään Oulunkylään. Jo asemalla maisema hengittää rauhallisena.
Vihreitä puistonäkymiä ja rautatiesillan alittava väljä ajoväylä, joka vie katsetta mukanaan. Asuintalot ovat niin matalia jotta maiseman rauhoittavan harmonian aistii kaikkialla.

Oulunkylän alueella on vihreä sydän joka antaa ihmiselle tilaa hengittää.
Muutama valtaväylä johtaa maiseman läpi mutta nekin vihreän reunustamina. Ne tuovat tasapainoisesti toisensa leikaten asukkaat sisään Oulunkylään niin ettei minnekään ole kuin kävelymatka.

Oulunkylässä asuu noin 14 000 ihmistä ja Veräjälaaksoa lukuun ottamatta kaikki kolmikerroksissa tai matalammissa taloissa, rivitaloissa ja omakotitaloissa. Talot on istutettu vihreän sisään niin että kävely, juokseminen ja pyöräily on suorastaan osa alueen luonnetta.

Ahtaus on poissa talojen sijoittelussa. Siistejä kerrostalojakin ympäröi vihreä nurmikko tai puisto. Maisema muistuttaa taiten suunniteltua idylliä, sellaista missä ihmiset haluavat asua ja perheitään kasvattaa.

Oulunkylä - väljän ja vihreän elämisen tyyssija

Oulunkylästä on viheralueita viidennes, 17 hehtaaria tasaisesti jakaantuneina alueen joka soppeen.

Asuintalojen osuus on kolmannes mutta niin väljästi sijoitettuina, että jokaisella on mahdollisuus säilyttää oma rauhansa.

Tiet vievät maankäytöstä kymmenisen prosenttia, tehokkaasti järjestettyinä kuin elämää pumppaava suonisto.

Ei ihme, ettei suurin osa oulunkyläläisistä ole omasta halustaan innokkaita vaihtamaan kaupunginosaa.
Oulunkylässä peruspalvelut toimivat hyvin. Vilkas kirjasto keskellä aluetta. Vieressä oma terveysasema ja nuorille kannustavaan yhteisoloon tarkoitettu Nuotta kerhotiloineen, kaikki samassa paikassa kuin Ogelin liikekeskus.

Harrastukset ja vapaa-ajan toiminnot lisäävät vireyttä ja aktivoivat. Keskellä Oulunkylää on iso ja erinomaisesti hoidettu ja varsinkin kesäisin vilka leikkipuisto lasten kahluualtaineen, kerhoineen ja ruokailumahdollisuuksineen.

Peruskorjattu uimaranta löytyy Pikkukoskelta.

Sisäliikuntatiloja on kahdeksan, urheilukenttä on sopivasti sijoitettu koskemattomaan metsään nykyisin kuuluvan pururadan viereen.

Ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Oulunkylän perinteisesti tasokkaat koulut, ala-aste, yläaste ja lukio. Oppilaita on pyöreästi tuolitoistatuhatta.

Talvinen idylli houkuttelee elokuvien kerrostamiin tunnelmiin Oulunkylän tekojääradalle luistelemaan. Tai välillä harjoittelemaan curlingia jääradan vieressä.

Alueen väljyys ja avaruudellinen tuntu on rauhoittavaa. Ihmiset liikkuvat omissa askareissaan, juttelevat tuttujen kanssa, auttavat toinen toisiaan.

Asukasrakenne

Vuonna 2004 Oulunkylässä asui
- 16–17 -vuotiaita kolmisen prosenttia asukkaista
- 40 - 64 vuotiaita kolmannes.
- 25 - 39 vuotiaita viidennes.
- vanhemmat ikäluokat n.viisitoista prosenttia

Suuri osa oulunkyläläisistä on kasvanut kiinni kotikaupunginosaansa, asuvat ja ovat asuneet täällä parhaat vuotensa. Ja luoneet Oulunkylän ainutlaatuisen luonteen.

Vuonna 2004 perheitä 14 000 oulunkyläläisistä oli
- perheitä hieman alle kolmannes
- lapsiperheitä hieman yli kymmenen prosenttia
- perheiden keskikoko oli 2,72 henkeä / talous

Asuminen

Edelleen vuonna 2004 Oulunkylässä oli 7113 asuntoa.
- asuntojen keskikoko lienee edelleen n 79 m2
- asumisaväljyys 34 m2 / asukas
- kaksioita on lähes 40 %
- kolmioita noin 25 %
- yksiöitä ja neliöitä noin 15 %
- ja loput suurempia

Rakennuskanta

- rakennusvuosi ennen 1959 kymmenisen prosenttia
- rakennusvuosi 1960 - 1696 noin kaksikymmentä prosenttia
- seuraavalla kymmenluvulla noin kolmanne asunnoista

Yhteisyys toiminnassa olisi kaikkien etu

Oulunkylän asuntokanta alkaa olla suurelta osin sen ikäistä että putkiremontit ajankohtaistuvat yhä useammin ja useammin. Ottaen huomioon Oulunkylän tarpeiden samanaikaisuuden, korjausta kuitenkin tarvitsevien merkittävän määrän yhdellä ja samalla alueella sekä varsin useiden talojen rakenteellisten ratkaisujen samankaltaisuuden, voisi ajatella että putkiremonttien järjestelyissä kannattaisi tutkia mahdollisuuksia teettää remontteja monelle taloyhtiölle samalla sopimuksella. Taloyhtiöt toimisivat siis omana yhtenäisenä osapuolenaan.

Tässä on oulunkyläläisille seuraava hanke, joka yhtenäistäisi asukkaita entisestään ja olisi paras osoitus siitä oulunkyläläisestä hengestä, johon me olemme kasvaneet.